Palkkasana / palkkasignaali on monelle tuttu termi koirankoulutuksesta, mutta mitä se tarkoittaa oikeasti? Parhaimmillaan se on kommunikointiväline ja tulkki kahden eri lajisen eläimen välillä, tai ainakin avain siihen.
Teknisesti ottaen palkkasignaali on signaali, johon keinotekoisesti liitetään hyviä mielikuvia ja odottavaisia tuntemuksia oppilaassa. Naksautetaan, ja äänen jälkeen seuraa namipala, joka kerta. Yleensä käytetään ruokaa palkkiona, mutta se voi tietenkin olla joku muu asia, josta eläin oikeasti pitää. Ruoka on kuitenkin helppo, koska suurin osa eläimistä pitävät siitä ja haluavat sitä. Se on myös meidän kaikkien perustarve. Kun tarpeeksi toistetaan signaali ja ruokapalkkio, eläin alkaa tuntemaan mielihyvän tunteita jo pelkästä äänestä. Silloin se on klassinen ehdollistuma, eli tahaton mielihyvän reaktio kehossa.
Idea palkkasignaalin kanssa on kuitenkin vahvistaa, luoda tai muokata tiettyä käytöstä. Useimmiten sellaista, jota toivomme koiran (tai muun eläimen) toistavan jatkossa. Haluamme siis, että käytös, jota vahvistamme, tapahtuu useammin. Haluamme usein myös liittää siihen vihjesanan/-signaalin, ja että koira, usean toiston jälkeen, yhdistää signaalin tai sanan omaan käytökseensä.
Monelle koiralle itse tekeminen joko on tai muuttuu palkitsevaksi harjoittelun myötä. Se on tarkoituskin! Koira tuntee mielihyvää, kun kuulee vihjesanan ja pääsee toteuttamaan pyydettyä käytöstä. Se voi olla jotain simppeliä, kuten istuminen tai jotain haastavaa kuten esimerkiksi huomion pitäminen omistajassa, vaikka vieressä kulkee useampi koira. Positiivisesti vahvistamalla luomme koiralle käyttäytymismalleja, joita se mielellään suorittaa pyynnöstä ja ilmankin.
On paljon kikkoja, joiden avulla voidaan opettaa koiralle ns. vahvaa käytöstä. Vahva käytös tarkoittaa sitä, että koira suorittaa sitä lähes missä tilanteessa tahansa. Yksi niistä on se, että harjoittelee sinnikkäästi ja lisää häiriöitä pikkuhiljaa, määrätietoisesti tehden siitä vaikeampaa ja vaikeampaa. Motivaation luominen ja ylläpitäminen on tässä avainasemassa.
Jos samaa tilannetta toistetaan tarpeeksi, saattaa käydä niin, että motivaatio laskee eikä tekeminen enää ole tarpeeksi kannattavaa. Nostamalla vaatimustasoa liian nopeasti, voi myös tappaa motivaation. Sama voi käydä, jos käytöksellä ei ole pelkästään positiivinen lopputulos. Luoksetulo, joka aina johtaa nakinpalaseen, mutta myös siihen, että leikki loppuu tai että koiraan kosketaan, vaikka se ei sitä halua, on kaikkea muuta kuin positiivinen lopputulos koiralle. Nakinpalanen ehkä motivoi silloin tällöin, muttei lopullisesti. Joskus voi olla, että motivaatio tehdä jotain muuta on suurempi, kuten jos pyydetään luokse (=saat nakinpalasen) mutta toiseen suuntaan juoksee jänis (=saat hurjan adrenaliiniannoksen jännityksestä, ja ehkä jopa jäniksen kiinni). Tässä tilanteessa omistajan kannattaa joko tyytyä viiveeseen luoksetulossa tai keksiä, miten tarjota palkkioksi jotain yhtä jännittävää. Haastavaa, eikö vain?
Itse käytöskin voi olla palkitsevaa ja olla koiralle kannattavaa. Tässä tosin törmätään uuteen haasteeseen. Se mikä on motivoivaa ja kivaa minun mielestä, ei välttämättä ole sitä sinulle. Sama pätee koiriimme. Labbikset rakastavat ruokaa ja yleensä ihmisten huomiotakin. Voi kuulla sanottavan, että labbiksia on helppo kouluttaa, ja se johtuu juuri tästä. Heitä on helppoa motivoida nameilla, kehuilla ja leikillä. Olen kyllä törmännyt myös erilaisiin labbiksiin, mutta pääasiassa tämä pitää paikkansa.
Sitten on niitä koiria, joille ruokapalkkio ei ole yhtä houkutteleva, tai niitä, jotka eivät halua leikkiä tai kaipaa läheisyyttä. Miten motivoida sellaisia? Kaikki eläimet ovat yksilöitä, joten kannattaa aina tutustua siihen otukseen, jonka kanssa aikoo harjoitella. Mikä sitä motivoi? Jotta tekemisestä tulisi hauskaa, on aluksi pidettävä huoli nopeasta palkitsemistiheydestä. Eläimelle pitää tarjota paljon onnistumisia. Usein kannattaa opettaa tärkeitä asioita niin, että eläin itse joutuu ratkomaan, mistä sitä palkitaan. Etsiminen – ja löytäminen on koukuttavaa itsessään, jos kokee, että se on sopivan haastavaa.
Positiivista vahvistamista syytetään usein siitä, että ollaan riippuvaisia nameista ja että lahjotaan eläintä suorittamaan meille temppuja. Se ei ole ihan niin yksinkertaista. Kyse on minäpystyvyyden ja yhteistyön lisäämisestä. Positiiviseen vahvistamiseen pystyy kuka tahansa, mutta parhaimmillaan, se on maagista, kun ihminen ja eläin toimivat yhdessä lähes ajatuksen voimalla.