Nuoruudessani kuuli aika usein, kuinka koiria oli viety piikille, kun ne olivat purreet ihmistä. Silloin puhuttiin paljon mielenvikaisesta koirista ja kuinka ainut ratkaisu oli viedä piikille. Luulen, että silloin koiria lopetettiin enemmänkin, jos ne jollain tavalla piti puoliaan tai “osoitti mieltään”.
Silloin kun ihmisen rajoja rikotaan toistuvasti, on ihan ok puolustautua. Riippuu tietenkin, MITEN puolustautuu, mutta yleensä ymmärretään aika hyvin myös lievän väkivallan käyttöä ihmiseltä, joka on ajettu nurkkaan, ollut alakynnessä ja mikään muu ei ole auttanut.
Koirat ovat asia erikseen. Niiden aggressiivista käytöstä ei ymmärretä. Koira ei kuitenkaan koskaan pure ilman syytä. Syy voi vaihdella, mutta sellainen löytyy aina. Joskus koira puree ns. ilman varoitusta. Silloin sitä on todennäköisesti rangaistu esimerkiksi murinasta, eikä se enää uskalla murista, vaan jättää sen väliin ja puree heti. Silloin tämä usein tulee ihmiselle kuin puskista.
Joskus koirat heittäytyvät selälleen viestiäkseen, että haluavat lisää tilaa. Tätä sitten tulkitaan rapsutuskutsuksi, eikä ollenkaan varoituksena. Se on monesti johtanut puremaan. Koirat tosin saattavat heittäytyä selälleen myös rapsutusmielessä, mutta silloin elekieli on paljon rennompaa, suu on usein auki ja koira on hakeutunut ihmisen luokse rapsutettavaksi. En kuitenkaan itse lähes koskaan uskalla rapsuttaa tuntematonta koiraa, joka heittäytyy selälleen. Älä sinäkään. Hermostuneena koira saattaa hyvin usein heiluttaa myös häntää. Kaikille meille on opetettu, että hännän heilutus tarkoittaa, että koira on iloinen. Sekään ei ole aina totta.
Koiria kannattaa oppia lukemaan. Siihen ei vaadita mitään erityistaitoa, mutta elekieltä pitää opetella. Haukottelu, pään pois kääntäminen, jäykkyys ja moni muu pieni ele kertoo siitä, että koira haluaa olla rauhassa. Jos tätä ei kuuntele ja kunnioita, se voi purra. Koiran elekieltä voi myös lasten kanssa opiskella esimerkiksi hauskasti kuvitetusta kirjasta “Koiran kielellä” (Lili Chin). Opettaisin elekieltä myös sellaisissa perheissä, joissa ei ole koiraa. Usein nimittäin juuri lapsia purraan.
Sosiaalistamista tehdään nykyisin hyvin ahkerasti pentujen kanssa. Viesti on mennyt perille, ja lähes kaikki uudet omistajat ymmärtävät ottaa sen tosissaan. Tosi hyvä! Välillä tosin näkee, että sosiaalistaminen ei oIe tehty koiran ehdoilla, vaan ollaan viety pentu yhä pelottavimpiin tilanteisiin, kuvitellen, että se tottuu siihen. Sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että tutustutaan ympäröivään maailmaan turvallisesti. Pelottavat tilanteet aiheuttavat pelokkuutta koirassa, ja pelkäävä eläin puolustautuu tai pakenee. Itse olen sitä mieltä, että kehonrauha kuuluu kaikille, jokaiselle otukselle. Jos ei kunnioituksesta, niin ainakin sitten itsensä suojaamiseksi. Tuskinpa sinäkään menisit leijonaa halaamaan?