Pentu kiinnittää katseensa lattialla makaavaan kännykkälaturiin, ja lähtee juoksemaan sitä kohti, naskalihampaat kutisten… EEEEI! Halutaan pysäyttää pentu ja pelastaa laturi. Haluamme myös, että pentu ymmärtää, ettei latureita saa syödä. Maalaisjärki sanoo, että kieltäminen on loogista, ja sitä kannattaa tehdä. ”Kyllä pennun pitää oppia, ettei saa tehdä näin”. Valitettavasti tämä ei ole ihan näin yksinkertaista.
Meille sana EI (tai Nej, No, Ää-ää, hyi) ei ole niin vakava, välttämättä. Ei tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin lopeta. Meidän mielessä se on varmasti ihan OK, että ensin kielletään ja sitten kehutaan. Kyllä se koira nyt ymmärtää. Koirien ymmärrys ei kuitenkaan ole samanlainen kuin meillä, koska olemme eri lajia. Me saatamme ymmärtää, että joissain tilanteessa saa tehdä jotain, mikä toisessa tilanteessa on kiellettyä. Me opimme nopeasti ihmisten sosiaalisia pelisääntöjä, koska olemme ihmisiä. Meillä on myös kyky esimerkiksi kiusata muita huviksemme, hävetä, suunnitella ja toteuttaa kostoa sekä osoittaa mieltämme. Koirat eivät kykene tällaiseen ajatteluun. Ne elävät hetkessä.
Sen lisäksi, että elävät hetkessä, he ovat myös koiria. Koira on koko ajan koira, joka käyttäytyy koiramaisesti. Kaikki sen toiminta on välitöntä, ja siihen on aina oma syynsä. Sillä ei ole ihmisen moraalikäsitystä. Sen takia koira jahtaa, hyökkää ja puree, koska se on koira, ja sillä on sellaisia tarpeita. Se kaivaa, haukkuu ja kierii kakassa, koska se on koira, ja koira käyttäytyy niin.
Koiralle EI ei tarkoita yhtään mitään, ainakaan aluksi. Se tarkoittaa sille, että joku sille tärkeä asia otetaan pois tai estetään, mutta sille ei kerrota, mitä sen PITÄISI tehdä sen sijaan. Jos EI on voimasana, se tarkoittaa pian, että ihminen on pelottava, eikä sitä, että hups, nyt mokasin. Koirat kun eivät voi tehdä mitään väärää, heidän näkökulmastaan.
Koska koiran kanssa ei ole kiva elää, jos sen annetaan toteuttaa itseään vapaasti ja kontrolloimatta, sille pitää opettaa, miten sen KUULUU toimia ihmisen kodissa ja maailmassa. Tämä tapahtuu tehokkaammin niin, että vahvistetaan sellaista käytöstä, joka on meidän näkökulmasta kannattavaa. Istuminen, lepääminen, paikalle meneminen, seisominen, luoksetulo ovat kaikki hyödyllisiä taitoja, joiden avulla voidaan hallita kaaosta. Koira nimittäin tekee asioita, jotka ovat sille kannattavia.
Kieltäminen aiheuttaa koiralle joko pettymistä, turhautumista tai pelkoa. Missään näissä mielentiloissa ei ole otollista oppia mitään uutta. Joskus kuulen, että käytetään sekä positiivista vahvistamista että kieltämistä. Ajatellaan ehkä, että se nopeuttaa oppimista. Itse asiassa vaikutus on päinvastainen. Koska kieltäminen aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia sekä koirassa, että ihmisessä, ja koira liittää negatiivisen tuntemuksen ihmiseen, se ei välttämättä enää halua leikkiä meidän kanssa. Jos me ei olla koiran silmissä mukavia tyyppejä, joilta saa nameja ja muuta kivaa, vaan sellaisia, joka yhtäkkiä huutaa ja uhkailee, niin namit ja muu kiva ei tunnu enää niin houkuttavalle. Pahimmassa tapauksessa kieltäminen vie koiran itsetunnon kokonaan, ja se lakkaa yrittämästä uusia asioita.
Kuvittele että tulet juhliin, missä et välttämättä tunne ketään, tai tiedä minne sun pitäisi mennä tai kenen kanssa jutella. Päätät kävellä seuraavaan huoneeseen, mutta ennen kun ehdit perille, joku sanoo sinulle EI. Hämmästyt ja katsot henkilöä, odotat ehkä lisäinfoa ja kokeilet sitten toista suuntaa. Sama tulos, joku taas huutaa sinulle EI. Selvä, palaat takaisin lähtöruutuun, huomaat pöydällä skumppalaseja ja otat sieltä yhden itsellesi. Viet lasin huulillesi ja taas kuuluu tiukka EI. Lasket lasin varovasti takaisin pöydälle ja poistut ulko-ovesta pihalle. Palaatko takaisin? Tiedätkö minne mennä tai mitä tehdä? Opitko edes mitään?